Moskovan valot

Matkani maailmalle alkoi Tolstoi -junan kyydissä Hgin Rautatieasemalta. Matkalipussani luki "nainen", joten arvelin sen tarkoittavan paikkaa naisille varatussa makuuhytissä, mutta kuinka ollakaan hytissä olikin vastassa tadzikistanilainen nuorimies, joka ystävällisesti hymyillen toivotti minut tervetulleeksi jakamaan yhteisen yösijan kanssaan. Mikäpä siinä, luovalla ajattelulla päättelin naismerkinnän lipussa rajaavan oman petini naispaikaksi, ja jos viereisessä pedissä nukkuu mies niin sitten nukkuu, ei kai sitä turhan tarkaksi parane reissun tässä vaiheessa ryhtyä? Eikun matkaan vaan, ja herrasmies auttoi minua sängyn petaamisessakin, miten ystävällistä! Kouvolan jälkeen junaan saapuneet Suomen rajaviranomaiset tosin siirsivät nuorenmiehen naapurihytin puolelle kamppeineen kaikkineen, epäilivät tämän matkustavan väärennetyllä passilla, mutta viranomaisten poistuttua junasta kaveri hiipi takaisin yläpedilleen, ja mitäpä minä siihen sanomaan. Kunnes junan kyytiin hyppäsi Vainikkalasta venäläinen viulistinainen, joka huomattuaan yläpedin asukkaan mieheksi, hälytti paikalle junaemännän, ja heitätti miekkosen taas takaisin naapurihyttiin... Uusi matkakumppanini puhui melko hyvin myös Suomea, ja olikin varsin puheliasta sorttia, hänen kanssaan tuli vaihdettua elämäntarinat puolin ja toisin. Jossain vaiheessa hän touhujani katsellessaan tokaisi minun näyttävän ihan päälliköltä, ja arveli minun pärjäävän reissussa erinomaisen hyvin, koska päällikön lisäksi näytin hänen mielestään varsin kokeneelta reissaajalta. Tältä pohjalta ennuste reissun suhteen on siis melko hyvä, vai mitä?

Junassa meitä matkakaverin kanssa nukutti niin hyvin, että hyttiemäntä sai meidät hereille noin kaksi minuuttia ennen junan saapumista Moskovaan. Tuli siinä ihan hieman kiire vetää vaatteet niskaan ja pakata kamat, olisihan se noloa nukkua ensimmäisen matkakohteen ohi... Moskova ei näyttänyt keskiviikkopäivänä ihan parhaita puoliaan, vettä tuli koko päivän taivaan täydeltä, mutta tulipahan reissukamojen sadeominaisuudet testattua, ja hyvin toimivat, eli sateessa pärjäsi erinmomaisen hyvin ilman sateensuojaa tms. Päiväohjelmaksi riittikin muutaman tunnin kävelyretki Punaiselle torille ja sen ympäristöön, pitkät päiväunet isäntäperheen luona, ja iltapala paikallisessa, englantilaistyyppisessä kuppilassa. Tänään onkin sitten ohjelmassa omatoimista metromatkailua, kunnes ensi yönä hyppään sitten Vladivostokin junaan, jossa vietän seuraavat 6 päivää, 5 tuntia ja 19 minuuttia, ja mitä ilmeisimmin ilman nettiyhteyksiä, eli ensi viikkoon... Ennen sitä aion kuitenkin hyödyntää eilen oppimaani - kameralaukku sopivan mittaisessa hihnassa kuoritakin alla saa minut näyttämään siltä kuin olisin varsin tukevasti raskaana, mikä taas takaa istumapaikan ruuhkametrossa. Kätevää? Daa!