Matkalla kotiin…

…niin uskomattomalta kuin se tuntuukin! Yhdeksän kuukauden reissaamisen jälkeen olen päätynyt New Yorkiin, JFK:n lentokentälle, odottelemaan paluulentoa Helsinkiin, Reykjavikin kautta tosin koukaten. Lentoa varatessani vielä leikittelin hetken ajatuksella muutamasta päivästä Islannista, kun nyt kerran sitä kautta lennän, mutta arvelin tässä vaiheessa kiireen kotiin olevan sitä luokkaa, että en siitä kuitenkaan ehkä tulisi nauttimaan. Ja oikeassapa taisin olla, niin on perhosia tällä hetkellä vatsassa, ja ihan hirmuinen hinku kotiin.

Edellisen blogikirjoitukseni jälkeen olen ehtinyt viettää muutaman laiskan päivän Chicagossa, sekä varsin ohjelmalliset viisi ja puoli päivää New Yorkissa. Chicagon vierailusta ei oikeastaan muuta mainittavaa ole, kuin että kaupunki itsessään on kiva, ja että tulin tavanneeksi jälleen mukavia ihmisiä. Hotellin baarissa oluella poiketessani tutustuin nimittäin floridalaisiin äitiin ja poikaan, Barbaraan ja Martyyn, ja kuinka ollakaan perheen nuorempi poika Jason oli 70-luvulla ollut Suomessa vaihto-oppilaana! Äiti muisteli että jossain pohjoisessa, joten ehdottelin Oulua, Sodankylää ja Rovaniemeä, kunnes tarkistussoiton jälkeen oikeaksi kohteeksi vahvistui Mikkeli. No mutta, aika pohjoisessa sekin? Muistissa olivat myös karjalanpiirakat ja suomalaisten hullu huumori, mistä saimmekin yhteistä tarinaa pitkälle iltaan. Illan mittaan kävi myös ilmi, että Marty oli mm. työskennellyt Buell-moottoripyörien pääsuunnittelijana, ja hänen käsialaansa oli mm. Buell M2, jossa M2 kuulemma siis tarkoittaa Marty´s Motorcycle. Uusin FB-ystäväni onkin siis ihan alan miehiä, ihan mahtavaa! Barbara olisi välttämättä halunnut minun vielä New Yorkin jälkeen poikkeavan pikaisesti heidän vieraakseen Floridaan, mutta tällä kertaa sekin jääköön välistä, joku toinen kerta sitten!

Chicagon jälkeen oli aika lennähtää maailmanmatkani viimeiseen kohteeseen, New Yorkiin, jonne seurakseni sain ystäväni Johannan. Tapaaminen oli laitettu kalenteriin matkasuunnitelmani ensimetreillä, ja kyllä olikin ihanaa nähdä tutut kasvot pitkästä aikaa, ja juhlistaa hienosti mennyttä matkaa hyvässä seurassa ja huikean hienossa kaupungissa. Ahkerana reissaajana Johanna tiesi mistä toinen reissunainen matkan päällä jää paitsi, ja tuliaisiksi sainkin uusia meikkejä ja samppanjaa, molemmat ylellisyyksiä joista reissun päällä on turha haaveilla – KIITOS! New Yorkin matka oli meille kummallekin ensimmäinen laatuaan, ja Johannan tekemän hyvän taustatyön ansiosta pääsimme nopeasti kartalle ja kiinni kaupungin sykkeeseen, ja täytyy sanoa että tykkäsimme kovasti! ”Pakollisista” nähtävyyksistä ehdimme katsastaa Empire State Buildingin, Keskuspuiston, Modernin taiteen museon, Luonnontieteellisen museon, Rockefeller Centerin, Wall Streetin, WTC:n tornien jättämän aukon sekä Vapaudenpatsaan, sekä syödä ja juoda toinen toistaan viihtyisämmissä kahviloissa ja ravintoloissa. Siispä erinomaisen hieno loppuhuipennus hienolle matkalle.

Tässä kohtaa matkaa onkin jäljellä enää kiitokset ja kumarrukset, huomenna tähän aikaan koko matka on enää mahtava muisto, muisto joka ei ihan hetkessä haalistu. Matkallani maailman ympäri olen päässyt kokemaan toinen toistaan huimempia juttuja, tavannut upeita ihmisiä, maistanut erinomaisia ruokia ja juomia, nähnyt eksoottisia eläimiä, sekä retkeillyt mahtavissa maisemissa. Olen matkustanut tuhansia tunteja junalla, bussilla, lentäen ja laivalla, nauttien kaikesta matkan varrella näkemästäni. Olen päässyt lukuisiin koteihin nauttimaan niin suomalaisesta kuin paikallisisäntienkin vieraanvaraisuudesta, sekä solminut valtavan määrän ystävyyssuhteita ympäri maailmaa. KIITOS siis kaikki ystävät ja rakkaat matkani henkisestä tuesta, kaikista ihanista sähköposteista ja paikallisista kontakteista, ja siitä että olette blogini kautta jaksaneet matkaani seurata. KIITOS kaikille paikallisisännilleni ja ulkosuomalaisille isäntäperheilleni vieraanvaraisuudesta ja hauskoista hetkistä. KIITOS Heli, Merja, Oliver ja Johanna, siitä että matkustitte maailman ääriin minua tapaamaan! Ja viimeisenä muttei millään tavalla vähäisenä - KIITOS Peralle lukuisista blogikommenteista, ilman niitä blogini olisi ollut niin paljon tylsempi!

Ja sitten – kone kiinni ja kohti kotia, SON MORO!