Perusperttinä Malesiassa

Viimeisimmästä blogikirjoituksestani on vierähtänyt muutama viikko aikaa, ihan niin kuin epäilinkin käyvän. Olen viettänyt äärimmäisen rentouttavaa ja hauskaa lomaa Malesian Langkawilla suomikavereiden kanssa, ainoana ohjelmana auringossa kölliminen. Ohessa on toki päivitetty kuulumisia, ja syöty ja kenties jotain juotukin, mutta täytyy sanoa että kaksi viikkoa resort-hotellissa vietettyäni tiedän Malesiasta ja paikallisesta elämänmenosta ihan yhtä vähän kuin sinne saapuessani… Ja häpeilemättä tunnustan ”aivot narikkaan” – turistiloman tulleen varsin sopivaan saumaan. Yksin matkustaminen on suhteellisen rankkaa puuhaa, vaikka päiväohjelmasta ei tekisikään kovin tiukkaa. Kaikesta pitää koko ajan huolehtia itse, ja jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen on sekin paikoitellen kovin väsyttävää. Näin ollen pieni loma lomailusta teki ihmeen hyvää, ja kuljin sujuvasti koko loman muiden vanavedessä kuin lammas liekanarussa, nauttien olostani ihan täysillä. Ja nyt onkin kintaat niin täynnä virtaa, että taas jaksaa!

Langkawi sinällään oli varsin miellyttävä lomakohde. Saari ei ole suuren suuri, nähtävyyksiä tai shoppailumahdollisuuksia ei ole paljon, ei myöskään hillitöntä bilemeininkiä, ainakaan näin sesongin ulkopuolella. Meidän lomammehan osui sadekauden loppupuolelle, eikä kohteeseen vielä tähän aikaan järjestetä pakettimatkoja. Sadekauden läheisyys ei kuitenkaan millään muotoa haitannut lomailua, lämpötilat olivat kohdallaan, ja aurinkoa saatiin joka päivä, sateet vastaavasti olivat usein lyhytaikaisia ja kuuroluonteisia. Ja ketäpä se pieni kesäsade nyt muutenkaan haittaisi, ei meitä ainakaan. Hotellimme ”Langkawi Lagoon” oli varsin viihtyisä, etenkin kun iloksemme saimme huoneen hotellin Sea Villagesta, meren päälle paaluille rakennetusta puutalorykelmästä, vaikka kustannustehokkaina olimmekin varanneet normihuoneen hotellin päärakennuksesta. Minulla onkin tässä vaiheessa vahva epäilys, että tämä majoitus tulee olemaan tämän reissun ehdoton ykkönen? Ja täytyypä muuten todeta että nautin huoneesta muutenkin ihan koko rahan edestä, olihan tuoreessa muistissa mm. Vietnamin yöbussit ja yö hostellin liinavaatevarastossa Japanissa…

Hotellin palvelut, kuten aamiainen, yksityinen uimaranta, ravintolat ja uima-allas olivat varsin hyvää tasoa, meitä vain hieman häiritsi hotellin omistajan muslimitaustasta johtuva uskonveljien invaasio – kahdessakaan viikossa emme oikein tottuneet siihen burkha-asuisten naisten laumaan, joka meitä ympäröi. Tuntui käsittämättömältä, että samaan aikaan kun muslimimiehet kulkivat rennosti sandaaleissa, t-paidoissa ja shortseissa, heidän naisensa olivat kesähelteessä verhottuina mustaan päästä varpaisiin, hansikkaat kädessä ja verkko silmillä. Syöminenkin näytti suhteettoman hankalalta, kun ruoka piti pujottaa hunnun taakse. Puhumattakaan musliminaisten, niiden harvojen jotka altaassa kävivät, uima-asuista; huntu päässä, päästä varpaisiin puettuna mahtaa olla mukava polskutella? Meidän kesämekkomme ja bikinimme ovat heistä varmaan aivan yhtä käsittämättömiä, ja jollain tavalla emme tunteneet oloamme kovin kotoisaksi tässä seurassa. Illat vietimmekin pääasiassa taksimatkan päässä sijaitsevassa Pantai Cenang´ssa, jossa riitti niin kivoja rantaravintoloita kuin pienimuotoista bilemahdollisuuttakin. Rantaköllöttelyn ohella kävimme tsekkaamassa saaren nähtävyyksistä yhden kolmesta vesiputouksesta, kalafarmin, lepakkoluolan sekä köysiradan, joka on Langkawin ehdottomasti paras nähtävyys. Lisäksi Merjan kanssa kokeilimme varjoliitoa veneen perässä meren yllä, mikä oli hieman epäonnistuneesta alastulosta huolimatta kivaa rantatekemistä.

Kaikki hauskuus loppuu kuitenkin aikanaan, niin tämäkin yhteinen loma, joten kahden viikon hujahdettua ihan siivillä oli aika saatella tytöt Suomen koneeseen. Täytyy tunnustaa että tässä kohtaa iski pieni haikeus, ja suvun perinteitä noudattaen jouduin muutaman kyyneleenkin eron hetkellä vuodattamaan. Hetken aikaa tuntui siltä, että olisi ihana itsekin hypätä koneeseen, ja palata kotiin ja normielämään – kunnes muistin ettei minulla olekaan Suomessa normielämää, johon palata! Kodittomana ja työttömänä on hyvä hengata maailman merillä ja merien rannoilla, joten matka jatkukoon kohti uusia kokemuksia. Ja kuten Suomesta lähtiessänikin, edelleen hyvin varusteltuna, ystäväni olivat nimittäin hieman huolestuneet aiemmin blogissa mainitsemastani uudesta viehätyksestäni aasialaisia miehiä kohtaan. Tuliaisina sainkin siis pari pulloa Jaloviinaa ja aidon poikakalenterin, otsikolla ”Kuvissa kuuma kotimainen tusina”. Nyt on taas Suomipoika silmissä ja sydämessä, siispä suunta kohti Singaporea!