Ihmemaa Oz

Indonesiassa vietettyjen 2,5 viikon jälkeen lennähdin Australian länsirannikolle, maailman eristäytyneimpään (osavaltion) pääkaupunkiin Perthiin. Huomasin tulleeni jälleen länsimaiseen sivistysvaltioon – tiet ovat leveitä, autot suuria ja ihmiset lihavia. Aasiassa vietettyjen kolmen kuukauden jälkeen oli havaittavissa kulttuurisokin oireita, joiden huomaan vaivaavan vielä kahden viikon jälkeenkin. Vaikka olo on toisaalta kovin leppoisa, onhan täällä kovin helppo olla kun kieli on englanti, ja ihmiset ja ruuat ovat ”tutun” näköisiä, toisaalta taas Aasiassa kokemani pysyvän hämmennyksen tila ja sen puuttuminen saa olon tuntumaan jopa liian helpolta. Voiko ihmisellä olla Australiassa tylsää – no ei kai?

Perthissä vietin kolme päivää, joiden aikana mm. tein retken Perthin sataman virkaa toimittavaan pikkukaupunki Fremantleen, sekä lauttamatkan lähisaarelle, Rottnest Island´lle. Rottnest on etenkin länsi-australialaisten suosima lomakohde, ja oikein viihtyisä kohde olikin. Lauttamatka saarelle kesti 1,5 h, ja matkalla lautan kannelta oli mukava katsella rantojen ökytaloja, mm. Australian kalleimpaan hintaan (85milj. Australian dollaria, eli noin 65milj. euroa) myyty talo osui reitin varrelle, komean näköinen pytinki näytti olevan! Saarella ei ole autoliikennettä satunnaisia huoltoautoja lukuun ottamatta, mutta tiet ovat hyvässä kunnossa, ja saareen tutustumiseen fillari onkin oiva vaihtoehto. Reitti saaren ympäri on noin 18 kilometriä, ja saaren kaikki rannat ovat valkoistakin valkoisempaa hiekkaa, meren hohtaessa turkoosin sinisenä. Rantaviivaa on niin paljon, että vaikka parhaillaan elettiin lomasesongin huippua, ei tuottanut ongelmaa löytää itselle ihan omaa rantaa – aika luksusta! Alan ilmeisesti myös tottua tähän pidennettyyn kesääni, sillä tuo 18 kilometrin pyörälenkki taittui noin 35 asteen helteessä oikein kepoisasti, vaikka varjopaikkojakaan ei helposti löytynyt, maasto kun oli hyvin kuivaa ja karua.

Perthiin olin alun perin päätynyt kahdesta syystä – ensinnäkin siksi, että Balilta sain halvimman lennon juuri tänne, mikä on aika oleellinen yksityiskohta pitkässä reissussa, ja toisekseen siksi, että Perthistä lähtee yksi maailman ”suurista” junareiteistä, Indian Pacific. Nimensä mukaisesti rata yhdistää Intian Valtameren ja Tyynen Valtameren, ja pituutta radalla on 4352 km, sisältäen mm. maailman pisimmän viivasuoran rataosuuden, 478 kilometriä. Junalla oli mittaa lähes 750 metriä, vaunuja 25, ja vetureitakin kaksi, aika vaikuttava kokonaisuus. Matka kesti kolme vuorokautta, ja suurin osa taipaleesta on kuivaa erämaamaisemaa, matkalla voi siis todeta Australian olevan varsin harvaan asuttu maa… Olin ostanut lipun (313 A$, noin 240€) halvimpaan luokkaan, jossa ei ollut edes sänkyjä, joten kolme yötä istuviltaan nukkumista sai paitsi jalat turvoksiin, myös pään hieman pehmeäksi. Parempaakin kyytiä olisi ollut tarjolla, kultaisessa luokassa, mutta siitä lystistä olisi saanut maksaa kaikkine herkkuineen yli 6 000 dollaria, joten sitä vaihtoehtoa minun ei varsinaisesti kovin kauaa tarvinnut harkita.

Junan aikataulun ansiosta, yksi lähtö / viikko, ratkesivat myös joulusuunnitelmani, jouluaaton nimittäin tulin viettäneeksi junassa. Joulutunnelmaakin junaan saatiin, kun vieressäni istuneet kolme ruotsalaistyttöä ripustivat tavaratelineeseen joulupallot ja pienen kuusen, minkä lisäksi olin myös itse varautunut, ja ladannut iPodiin yhden kaikkien aikojen parhaista joululevyistä, Jack & the Danielsin What christmas means to us… Joulupukkikin löysi tiensä junaan joulupäivänä, jakaen jokaiselle matkustajalle yhden hedelmäkaramellin, ei tästä nyt niin huono joulu tullutkaan! Vaikkakin totta puhuen, otti se silti kyllä hieman koville, sillä en voinut olla ajattelematta kaikkia rakkaitani koti-Suomessa, sekä omaa elämääni, joka on kuluneen vuoden aikana kokenut aika totaalisen myllerryksen.

Sydney´ssä majapaikkani oli valikoitunut paitsi hinnan (jotka tähän aikaan ovat todellakin huipussaan), myös minimiöiden perusteella, sillä lähes kaikki hostellin vaativat joulun ja uuden vuoden aikaan vähintään 7 vuorokauden yöpymistä, kun taas oma aikatauluni oli 5 yötä. Hostelli oli australialaiseen tapaan suuri, 13 kerrosta ja satoja petipaikkoja, mikä ei oikein tuonut kotoista fiilistä, etenkin kun yhteiset tilat olivat koko ajan varsin epäsiistit. Hostellien asukkaat ovat pääosin ”working holiday” viisumilla maassa olevia nuoria, joten menoa ja meininkiä riittää. Välillä tunnenkin itseni ihan täti-ihmiseksi, kun en oikein jaksa olla liekeissä milloin mistäkin bileistä ja partybusseista… Sydneyssä ollessani ennätin tutustua kaupunkiin niin junassa tapaamani saksalaisen Nadinen kanssa, kuin turistitoimistosta bongaamani ilmaisen kolmen tunnin kiertokävelyn muodossakin, minkä lisäksi tein koko päivän retken Blue Mountain´lle . Lisäksi oppaanani toimivat suomalainen Maria, johon olin saanut kontaktin toisensa tuntevien äitiemme kautta, sekä australialainen Andrew, jonka kanssa meillä taas on yhteinen tuttu Krist Belgiassa. Marian kanssa teimme pitkän rantakävelyn huikessa maisemissa, ja kävimme illalla vielä isommalla porukalla keilaamassa, Andrewin kanssa kävimme muutamalla drinkillä ja syömässä. Kiitokset oppailleni, mukavaa oli! Suunnitelmissa oli myös kiipeily Harbour Bridgelle, mutta hinnan vuoksi (220 dollaria, 3,5 tuntia) mietin asiaa liian pitkään, joten kun vihdoin päätin kiipeilyn toteuttaa, jäljellä oli enää lippuja auringonnousukiipeilyyn, joka olisi alkanut aamulla kello neljä, eikä lomalla nyt mitenkään sellaiseen aikaan voi herätä! Muutenkin hinnat ovat täällä kohdallaan, tai ainakin tuntuvat siltä Aasian jälkeen, joten reissunaisen budjetille sopivaa tekemistä on aika vähän tarjolla, ja nuudelikeittolinjalla mennään… Ensimmäistä kertaa matkani aikana joudun myös maksamaan internetin käytöstä (ja vieläpä hitaan sellaisen), mistä johtuen niin Indonesian kuin Australian kuvatkin liitän blogin oheen hieman myöhemmin.

Mutta koska budjetti on aina suhteellinen käsite ja ennen kaikkea arvotuskysymys (ja nuudelikeittokin ihan hyvää), on reissunaisella huomisesta alkaen suuret suunnitelmat. Olen nimittäin vuokrannut moottoripyörän, ja aikeissa ajaa Great Ocean Roadin. Matkaa pätkällä on noin 250 km, joten sen taittaisi periaatteessa kahdessa, tai jopa yhdessäkin päivässä, mutta koska reissunaisella on aikaa nautiskella elämästä, olen varannut road tripille kokonaiset neljä päivää, ja aikeissa tehdä myös lenkkejä reitin sivuun. Pyöräksi olen valinnut Yamaha XVS 950 Midnight Starin, koska olen kolme vuotta vastaavalla ajanut Suomessa, ja näin ollen olettaisin pääseväni nopeasti sinuiksi pyörän kanssa, vasemman puoleinen liikenne voikin sitten olla jo toinen juttu... Ja ai niin, vaihtuihan se vuosikin tässä välissä, eli +37 asteen lämmössä ja huikeassa ilotulituksessa Melbournessa. Huonomminkin olisi voinut vuoden aloittaa, joten jatkukoon se yhtä hienosti, niin minulla kuin teillä muillakin!